Harjoittelua oopperalla
Sellakkaan tutustuminen. Ensimmaisena paivana (tyhma brittinappaimisto eika ollenkaan suomalaisia a ja o kirjaimia pisteilla) tormasin materiaaliin nimelta sellakka. Ensivaikutelma oli perin erikoinen, silla sellakka sanana muistuttaa jonkinlaista lakkaa. Sita se epailemattan olikin, kun otin asiasta selvaa.
Sellakka on orgaaninen polymeeri ja hartsi. Koska tama ei viela paljon kerro, selvennettakoon etta:
☻ polymeeri on molekyyli (kahden tai useamman atomin kombo, jossa atomit yhdistyvat kovalenttisilla sidoksilla (yksi atomien valille muodostuvista sidostyypeista) JA joka koostuu vahintaan 50:sta pienesta monomeerista (pieni molekyyli, esimerksiksi H20 eli vesi). Poly=monta ja mono=yksi noin niinkuin karkeasti suomennettuna.
☻hartsi on liimasta tai polymeerista kovettamalla tehtya muovia. Hartsia on seka luonnontuotteena eli orgaanisena versiona etta synteettista eli teollisesti tuotettuna. Orgaaninen (eloperainen) hartsi voidaan tuottaa sellutehtaalla epapuhtauksista, jotka poistetaan puumassasta tuotannon aikana tai elainkunnan tuotteista, esimerkiksi hyonteisista.
☻Sellakka saadaan Kaakkois-Aasian ja Intian itäisten osien metsissä elävästä Kerria lacca -hyönteisnaaraan munakoteloidensa suojaksi erittämästä hauraasta aineesta. Suomeksi lajista on käytetty ainakin nimiä lakkakirva ja lakkakilpikirva.
Alkoholiin liuotettuna sellakkaa kaytetaan lakkana tai liimana. Sita kaytetaan yha huonekalujen lakkaamiseen esimerkiksi antiikkihuonekalujen kasittelyssa.
1800-luvulla sellakasta tehtiin pienia esineita.
Sellakka on syotavaa.
Tyoharjoittelussa tutustuin sellakkaan sen lakkana kaytettavassa muodossa, sellakkapulituurina eli puusepanlakkana. Sellakka on liuotettu spriihin, ja sita kaytetaan pintakasittelyssa kiillotusnesteena. Ah, Wikipedia!
