Marraskuun 11. päivästä joulukuun kahdenteenkymmenenteen saakka tein yksinomaan tietokoneella töitä. Rhinoceros ja pari muuta ovatkin tulleet kokolaills tuttuakin tutummiksi. Seuraavaksi Blender ja Maya...?
Nyt kuitenkin epärentouttavan joululoman jälkeen olen päässyt lavastaja-apulaisen assistentin avuksi tekemään pintoja. Rhea on aivan mahtava tyyppi! Ollaan sotkettu, mokailtu ja onnistuttu, ja mä oon oppinu kahessa päivässä enemmän kun koko vuonna. Täytyy alkaa pian kirjoittamaan lavasterakentajan reseptikirjaa, kjeh!
Krakelointi ja rappaus on olleet kova sana tätä tuotantoa suunnitellessa. Käytännössä se tarkoittaa kipsiä, laastia, maalia ja liimaa kerros kerroksen perään. Vietettiin hauskoja hetkiä sekoitellen hiekankeltaisia, sammalenvihreitä, kivenharmaita ja suklaanruskeita, paksuja seoksia ämpäreissä. Rhea kertoi, että työskennellessään MasterChef Finlandin lavasteissa hän piti siellä omaa 'keittiötään'. Kieltämättä tuli masterchef-olo, kun toinen käskee lisäämään kipsijauhetta kaksi desiä sekoitellen samalla kulhossa taikinamaista seosta, sen jälkeen kaksi tippaa keltaista pastaa, sitten vähän maitomaista liimaa..
Tää viikonloppu kuluu jännityksessä, että krakeloituvatkohan koepalat kunnolla ja kauniisti...! Alku näytti jo lupaavalta, kun neliömerin kokoiset kasat erilaisia seoksia halkeilivat jo nätisti reunoilta kuivuttuaan hiukan. Kuvia seurannee tiistaina, jos muistan ottaa kameran mukaan!
Kiitti ja kuitti. Mun vasen lapaluu on kipee. Lihakset sieltä alta on niin jumissa, etten pääse edes ylös sohvalta ilman järjetöntä äheltämistä ja kipua. Kun katsoo vasemmalle, tuntuu kuin joku viiltäisi puukolla. Au.
Koulublogi lavasterakennuksen maailmasta, teatterista, tietokoneista, 3D:stä ja opiskelusta
